perillä

Perillä MUWCI:ssa on nyt oltu kymmenen päivää. Kymmenen päivää jotka on pitäneet sisällään paljon mutaa, liukastelua, loputonta sadetta, pussipuuroa, samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen: "What's your name?" ja "Where are you from?", tuk-tukilla ajelua, hidasta nettiä ja erilaisten eläinten kohtaamisia yllättävissäkin paikoissa (kuten suihkussa). Nää kymmenen kulunutta päivää tuntuu samalla ihan ikuisuudelta, mutta yhtäaikaa voisin vaikka vannoa, että saavuin vasta eilen koko kampukselle, niin paljon on ehtinyt tapahtua niin lyhyessä ajassa.

En tiedä johtuuko tää mahdollisesti tästä jatkuvasta kosteudesta, jossa muhii kaikki mahdolliset taudit ja bakteerit, vaiko jostain kampusta kiertävästä viruksesta, mutta oon tällähetkellä tosi kipeenä ja päässyt viettämään ihan reilusti aikaa koulun pahamaineisessa medical centerissä. Tuntuu että koko meidän wada on vähintäänkin puolikuntoinen. Mutta ehkä tää tästä! Teetä, pikakahvia ja pussipuuroa on tullut nautittua ihan luvattoman paljon ja itse asiassa mun yks mun huonekavereista kysyi mun kakkosvuotiselta (Ellalta) että miks ihmeessä mulla on niin paljon puuroa mukana... Puuro vaan on se juttu!

Namaste!